Arjen pienet onnenhetket – askel askeleelta kohti suurta muutosta
”Nykyhetki on täynnä onnea ja iloa. Jos olet tarkkaavainen, näet sen.” ~Thich Nhat Hanh
Haluaisin nostaa esiin aiheen, joka usein jää vaille huomiota sekä lääketieteen että mielenterveyden alueilla. Kyse on onnen tunteen puutteesta, ilmiöstä, jonka olemassaolosta en ollut tietoinen ennen kuin kohtasin sen itse. Sitä kuvataan arjen pieninä onnenhetkinä.
Monet meistä ovat kokeneet tämän. Ehkä sinulla on Crohnin tauti kuten minulla, tai ehkä kohtaat toistuvia migreenejä, syöpää, autoimmuunisairauksien oireita, masennusta, uupumusta tai olet kantanut emotionaalista taakkaa liian kauan. Harva kysyy, milloin viimeksi nauroit tai mikä sai sinut tuntemaan olevasi elossa tänään.
Kun elämä muuttui selviytymistaisteluksi
Parantumisen polkuni alkoi jo kauan ennen kuin ymmärsin olevani matkalla. Krooninen kipu, lääkitykset ja pettymysten sarja olivat tuttuja, mutta mikään ei valmistanut minua hetkeen, jolloin kehoni sanoi ”stop”. Muistan istuneeni lattialla, uupuneena ja kivun uuvuttamana. Kysyin itseltäni, ”Onko tämä nyt sitä, mitä elämä on?”
En ollut koskaan tuntenut olevani niin kaukana onnesta. En ymmärtänyt, että tämä hetki – tämä murtumispiste – olisi koko muutoksen alku.
Arjen pienet onnenhetket, jotka muuttivat kaiken
Muutama päivä myöhemmin, yhdessä lukuisista tapaamisista odottaessani uusia ohjeita ja varoituksia, en odottanut kysymystä, joka herätti jotain sisälläni: ”Mikä tuo sinulle onnea juuri nyt?”
Tämä kysymys sai minut pysähtymään. En ollut miettinyt onnea kuukausiin. Ei siksi, etteikö se olisi kiinnostanut, vaan koska pelkkä selviytyminen vei kaiken voimani. Istuin sängyssäni ja kysyin itseltäni samaa. Vastaukseni oli yksinkertainen, mutta merkityksellinen: auringonpaiste.
Seuraavana aamuna, sen sijaan, että olisin jäänyt sohvalle, lähdin ulos hetkeksi ja nautin auringon lämmöstä. Se ei ollut mullistavaa, mutta se oli jotain. Se tuntui hauraalta, mutta todelliselta säikeeltä, joka voisi vedellä minut takaisin itselleni.
Arjen onnenhetket ja kehon tutkiminen
Kun aloin kuunnella omia kokemuksiani, aloin myös oppia ja tutkia. Tieteelliset tutkimukset osoittavat, että positiiviset tunnetilat – onni, toivo, kiitollisuus ja riemu – aktivoivat parasympaattisen hermoston, tunnettu myös ”lepää ja parane” -vasteena. Tämä auttaa kehoa siirtymään pois taistele tai pakene -tilasta, laskee kortisolitasoja ja tukee parantumisprosesseja, kuten kudosten korjaantumista ja immuunijärjestelmän säätelyä.
Toisin sanoen: Onni ei vain saa meitä tuntemaan paremmin, se kirjaimellisesti muuttaa kehon sisäistä kemiaa. Se voi auttaa vähentämään tulehdusta, parantamaan immuunijärjestelmän toimintaa, lisäämään emotionaalista joustavuutta, helpottamaan kipureaktioita ja parantamaan hermoston toimintaa.
Ensimmäiset askeleet kohti onnea
Jos tunnet itsesi vieraantuneeksi onnesta, tässä on lempeitä keinoja aloittaa:
- Kysy itseltäsi sama kysymys, joka minulle esitettiin: ”Mikä tuo minulle onnea juuri nyt?”
- Aloita siitä, mikä on mahdollista.
- Kiinnitä huomiota pieniin kipinöihin.
- Anna onnen ja kivun olla olemassa yhtä aikaa.
- Hylkää ajatus, että sinun täytyy ”ansaita” onni.
Olet arvokas kokea onnea pelkästään siksi, että olet olemassa. Onni ei ole päämäärä, se on osa matkaa itseään. Ja ansaitset kokea sen uudelleen.
