Menetetty usko ja sen vaikutus henkiseen hyvinvointiin
Uskon menettäminen on elämän käännekohta, joka voi mullistaa koko maailmankuvan. Ralph Waldo Emersonin sanoin: ”Olla oma itsensä maailmassa, joka jatkuvasti yrittää tehdä sinusta jotain muuta, on suurin saavutus.” Tämä ajatus kuvastaa hyvin sitä, kuinka tärkeää on löytää ja säilyttää yhteys omaan itseensä, vaikka ulkopuoliset odotukset ja paineet koettelevatkin. Uskonnon merkitys tässä prosessissa on korvaamaton, sillä usein uskonto tarjoaa kehyksen, jonka puitteissa ymmärrämme maailmaa ja itseämme.
Kasvaessani tiukassa uskonnollisessa perheessä opin jo varhain, että usko muovasi kaikkea ympärilläni. Uskonnon antamat säännöt, suoritukset näyttämisen vuoksi, rauhan ylläpitäminen ja hyvyyden tavoittelu ohjasivat elämääni. Mutta tämä kaikki opetti minua luovuttamaan oman voimani. Kirkko piti hallussaan vastauksia, auktoriteettia ja jopa anteeksiantoa itsessään. Sen sijaan, että olisin kehittänyt suhdetta omaan sisäiseen totuuteeni, opin etsimään hyväksyntää ulkopuolisista lähteistä. Uskonnon merkitys tässä oli kaksijakoinen; se sekä ohjasi että rajoitti minua.
Henkisen hyvinvoinnin löytäminen uskon jälkeen
Kun aloin kyseenalaistaa opetettua uskoa, se ei ollut kapinaa. Se oli vastuun ottamisen alkua omasta suhteestani itseeni ja omaan totuuteeni. Pitkään yritin tehdä odotetun mukaisesti: olin aktiivinen kirkossa, menin nuorena naimisiin ja perustin perheen. Rakensin elämän, joka näytti ulkoisesti täydelliseltä. Uskonnon merkitys elämässäni alkoi kuitenkin murentua, mikä johti suuriin muutoksiin.
Avioeroni 2013 jälkeen kaikki, mihin olin opetettu luottamaan, alkoi purkautua. Oletin naiivisti, että perheeni olisi tukeni, mutta löysinkin vain etäisyyttä ja hylkäämistä. Se osoitti minulle, kuinka hauraat jotkut ihmissuhteeni todellisuudessa olivat ja kuinka helposti rakkaus voitiin vetää pois, kun en enää mahtunut muottiin. Uskonto oli muokannut tapaa, jolla rakkautta annettiin ja pidättäydyttiin, syvällisemmin kuin olin ymmärtänyt.
Yhteyden uudelleenrakentaminen
Tämä on syy, miksi henkinen hyvinvointi on tärkeää. Henkinen hyvinvointi ei ole kiinni uskonnosta tai mistään ’woo’-asiasta. Se on syvää yhteyttä itseen, toisiin ja ympäröivään maailmaan. Se antaa elämälle syvyyttä ja eheyttä. Kun yhteys on vahva, tunnet olevasi ankkuroitu ja elossa. Uskonto voi olla yksi väylä tähän yhteyteen, mutta se ei ole ainoa polku.
Menetettyäni yhteyden uskontoon, ymmärsin, että merkityksen menettäminen tekee elämästä näennäisesti kunnossa, mutta tyhjän tuntuisen. Uudelleenyhteys, joka ei perustunut aikaisemmin opittuun uskontoon, muutti sen. Se palautti syvyyden kokemukseen ja muutti tavalliset hetket totuuden ja tietoisuuden mahdollisuuksiksi. Se muistutti minua siitä, että emme ole täällä täydellistämässä elämää, vaan elämässä sitä, tuntemassa sitä, osallistumassa siihen ja oppimassa siitä.
Maailma ei tarvitse enemmän ihmisiä esittämään hyvinvointia tai tavoittelemassa valaistumista. Se tarvitsee ihmisiä, jotka ovat hereillä omassa elämässään ja tuovat merkityksen takaisin jokapäiväiseen. Ihmisiä, jotka ovat rehellisesti läsnä itselleen, ystävilleen, perheilleen ja yhteisössään. Tässä prosessissa uskonto voi olla sekä apu että este, riippuen siitä, kuinka sitä lähestyy.
